Tässä tekstissäni kuvaan, miten kuuden tunnin työpäivä olisi käytännössä toteutettavissa PK-yrityksessä. Tarkoitukseni on konkreettisella esimerkillä havainnollistaa, mitä muutoksen tekeminen vaatisi.
Pääministeri Sanna Marin vahvisti linjapuheessaan Sdp:n puoluekokouksessa, että hänen tavoitteensa on työajan lyhentäminen Suomessa kahdeksasta kuuteen tuntiin. Kuten arvata saattaa, avauksesta käynnistyi kiihkeä keskustelu.
Tässä tekstissäni kuvaan, miten kuuden tunnin työpäivä olisi käytännössä toteutettavissa PK-yrityksessä. Yritän lähestyä aihetta neutraalisti. Tarkoitukseni ei ole tässä ottaa asiaan kantaa suuntaan tai toiseen.
Taustaksi kerrottakoon, että olen toiminut yrittäjänä pian 20 vuoden ajan. Työllistämme kahdessa yrityksessämme Ida Framissa ja Into-Digitalissa 25 markkinoinnin ja verkkopalveluiden asiantuntijaa.
Työntekijä maksaa
Mikäli palkka alentuisi työmäärän suhteessa, muutos olisi suhteellisen kivuton. Työajan lyhentyessä todennäköisesti palkkaisimme resurssiemme riittävyyden varmistamiseksi jonkin verran lisää henkilökuntaa. Työllisyysvaikutus olisi siis positiivinen.
Hankalaa tämä olisi niiden ihmisten kohdalla, jotka vastaavat meillä yksin tietystä toimenkuvasta. Työmäärän pienentyminen pidentäsi projektien läpimenoaikoja, mikä voisi aiheuttaa hankaluuksia asiakkuuksissa. Rekrytointi olisi tällaisessa tilanteessa hankalaa, koska toiselle henkilölle ei samassa tehtävässä olisi riittävästi töitä.
Yrittäjä maksaa
Jos palkka pysyy samana, vaikka työmäärä vähenee kahdeksasta kuuteen tuntiin, tarkoittaa se yrittäjän näkökulmasta 33% kasvua palkkakuluihin. Muutos on dramaattinen.
Meidän yrityksissämme palkkakulujen osuus kaikista kuluista on puolet tai enemmänkin, eli palkkakulujen kasvun vaikutus on voimakas. Vaikka kannattavuutemme on parhaimmillaan jopa 15% liikevaihdosta, eli erittäin hyvällä tasolla, leikkaisi palkkakulujen kasvu yrityksen tuloksen tappiolliseksi.
Maksajaksi siis päätyisi voittonsa menettävä yrittäjä, mutta lopulta myös työntekijät. Kannattamaton yritys kun ei voi toimia.
Asiakas maksaa
Yksi tapa kattaa palkkakulujen kasvu, olisi kasvaneiden kulujen siirtäminen hintoihin. Tiukasti kilpaillussa markkinassa hintojen nostaminen on kuitenkin tyypillisesti ollut hankalaa.
Todennäköistä onkin, että ainakin lyhyellä aikavälillä hintojen riittävän reipas nostaminen ei onnistuisi. Tuloksena olisi myynnin lasku ja sitä myötä yritystoiminnan jatkuvuuden riskeeraaminen.
Tuottavuuskasvu maksaa
Jos yritys pystyy parantamaan tuottavuuttaan, se selviää samasta työmäärästä pienemmässä ajassa. Tämä siis voisi mahdollistaa työajan lyhentämisen palkan säilyessä ennallaan.
Ainakin meillä tuottavuuskasvu on kuitenkin ollut niukkaa, kuten itse asiassa koko Suomessa finanssikriisin jälkeen. Asiantuntijatyössä tuottavuuden parantaminen on kokemukseni mukaan haastavaa. Esimerkiksi hyödynnämme jo nyt monipuolisesti digitaalisia työkaluja ja panostamme paljon henkilöstön hyvinvointiin.
Jos tuottavuuden kasvusta saatava hyöty kohdennettaisiin kokonaan työajan lyhentämiseen, palkkoja ei voitaisi nostaa. Tämä todennäköisesti aiheuttaisi pidemmän päälle närää henkilöstössä.
Yrittäjän näkökulmasta tuottavuuden kasvusta saatavan taloudellisen hyödyn ohjaaminen kokonaan henkilöstön hyödyksi ei ole paras vaihtoehto. Jos yritys pystyy parantamaan tuottavuuttaan, tyypillisesti yrittäjäkin haluaa siitä osansa. Tuottavuuskasvun pitäisi siis olla todella voimakasta, jotta se mahdollistaisi työajan lyhentämisen.
Julkisella sektorilla yksi vaihtoehto enemmän
Muutoksen toteuttamiseen PK-yrityksissä on siis erilaisia vaihtoehtoja. Toisaalta etenkin lyhyellä aikavälillä työajan lyhentämisen toteuttaminen on haastavaa. Julkisella sektorilla maksajaksi on vielä yksi vaihtoehto lisää: veronmaksaja.
Lämmöllä,
Laaksonen
Keskustelu jatkuu Facebookissa »